tiistai 25. tammikuuta 2011

Kirja-arvio: Kristinuskon olemus

von Harnack, Adolf,
Kristinuskon olemus: kuusitoista luentoa, jotka kuulijakuntanaan kaikkien tiedekuntain ylioppilaita talvisemesterinä 1899/1900 Berliinin yliopistossa piti Adolf Harnack
(Helsinki: Otava, 1912).


Kristinuskon olemus on klassista liberaaliteologiaa puhtaimmillaan, joka kuulostaa helluntailaiselle yllättävän tutulta.

Adolf von Harnack etsii kristinuskon keskeisintä ydintä Uuden testamentin ja kirkkohistorian ylimääräisen sälän keskeltä. Hän tarkastelee historiallisesti mitä kristinusko on ollut (Jeesus ja erityisesti hänen vaikutuksensa ensimmäisiin seuraajiinsa sekä Paavalin) ja mitä siitä on tullut (kirkkohistoria nykypäivään). Ensimmäinen puolisko teoksesta käsittelee Jeesuksen julistuksen luonnetta sekä evankeliumin olemusta suhteessa ihmiselämän eri puoliin, kuten maailmaan, köyhyyteen, oikeuteen, työhön, kristologiaan sekä kirkkolliseen tunnustukseen. Tämän jälkeen von Harnack siirtyy tarkastelemaan kristinuskon kehitystä apostoliselta ajalta ja sen muotoutumista katolisuudeksi (kreikkalaiseksi ja roomalaiseksi) sekä lopulta protestanttisuutta, jota hän ja luentojensa kuulijat edustavat.